Lasten terveydelliset seikat

Olemassa on suuri määrä terveydellisiä seikkoja, joiden oire tai seuraus kuulonalenema on.

Young girl in the park

Tältä sivulta löydät yhteenvedon joistakin tavallisimmista terveydellisistä seikoista, jotka voivat johtaa kuulonalenemaan lapsilla. Huomaa, että tämä on yleiskatsaus, ei kattava luettelo. Käänny lääkärisi tai erikoislääkärin puoleen saadaksesi yksityiskohtaisempaa tietoa näistä tai muista seikoista.

Umpeuma/microtia

Umpeuma tarkoittaa ulkoisen korvakäytävän puuttumista. Siihen liittyy usein microtia, jossa ulkoinen korvakäytävä kehittyy epänormaalisti. Umpeuma/microtia-epämuodostumat voivat aiheuttaa konduktiivisen kuulonaleneman. Umpeuma/microtia syntyy yleensä erillisenä, mutta se voi ilmetä myös oireena sellaisissa syndroomissa kuin Goldenhar ja Treacher-Collins. Umpeuman esiintymistiheys on vaihtelee välillä yksi 10 000 lapsesta ja yksi 20 000 lapsesta1, 2 . Se on pojilla kaksi kertaa niin yleinen kuin tytöillä1. 85%:lla umpeumasta kärsivillä lapsista se on toispuoleinen2 tai vaikuttaa vain yhteen puoleen. Kuitenkin sellaisilla lapsilla, joilla umpeuma esiintyy osana syndroomaa, todennäköisyys esiintymiseen molemmissa korvissa on 50%2.

Krooninen välikorvantulehdus

Välikorvantulehdus (Otitis media; OM) on välikorvan infektio, jota esiintyy enimmäkseen lapsilla – se on maailman yleisin lapsuusajan sairaus. Kolmen vuoden ikään mennessä 83%:lla lapsista on takanaan vähintään yksi otitis media -jakso. 46% näistä lapsista kärsii siitä kolme kertaa tai useammin. Välikorvantulehduksen diagnoosi tehdään sen vakavuuden mukaan: akuutti välikorvantulehdus (AOM); vuotava välikorvantulehdus (OME); krooninen välikorvantulehdus (COM); ja krooninen suppuratiivinen välikorvantulehdus (CSOM). Lapset, joilla on toistuvasti AOM tai jotka kärsivät OME:sta tai CSOM:ista, on suurempi riski sairastua konduktiiviseen tai sensorineuraaliseen kuulonalenemaan. Välikorvantulehduksesta johtuvilla konduktiivisen kuulonaleneman jaksoilla saattaa olla haitallinen vaikutus lasten puheen kehittymiseen3 ja ne liitetään oppimisongelmiin, tarkkaavaisuushäiriöihin ja sosiaalisiin sopeutumisongelmiin4.

Huulihalkio ja/tai kitalakihalkio

Halkioita ilmenee, kun huulen tai kitalaen (suun yläosa) osat eivät sulaudu täysin yhteen raskauden aikana5. Huulihalkion koko voi vaihdella pienestä huulen reunassa olevasta lovesta aukkoon, joka yltää nenään tai ikeniin asti. Myös kitalakihalkion vakavuus voi vaihdella kitapurjeen viasta (nielun takaosassa) täydelliseen halkioon, joka yltää kovaan kitalakeen (suun yläosa). Lapsella voi olla synnynnäinen huulihalkio tai kitalakihalkio tai molemmat. Kumpikin voidaan hoitaa leikkauksella, erityisesti, kun se tehdään lapsen ensimmäisten 12–18 elinkuukauden aikana5. Monilla kitalakihalkiosta kärsivillä lapsilla on ongelmia myös korvatorvessa, mikä voi johtaa nesteen kerääntymiseen välikorvaan ja mahdollisesti kuulonalenemaan. Tästä syystä kitalakihalkiosta kärsivien lasten kuulo tulisi tarkistuttaa säännöllisesti. Lisäksi heidän korvansa saatetaan joutua tyhjentämään pienillä paineentasausputkilla6.

Synnynnäinen kuurous  

Synnynnäinen kuurous on kuulonalenema, joka on olemassa jo syntymähetkellä. Yleisesti arvioidaan, että noin puolet synnynnäisistä kuuroustapauksista johtuu geneettisistä tekijöistä. Muissa tapauksissa kuulonalenema johtuu infektioista tai muista tekijöistä, jotka vaikuttavat vauvaan raskauden aikana tai synnytyksessä. Sekä virussairaus vihurirokko että sytomegalovirusinfektio voivat johtaa synnynnäiseen kuurouteen, jos äidillä on sellainen raskauden varhaisvaiheessa. Muut infektiot voivat siirtyä äidistä lapseen synnytyksessä. Lapsen kuulon kehittymiseen voi vaikuttaa myös äidin raskaudenaikainen tiettyjen lääkkeiden käyttö, erityisesti tietyt antibioottityypit7.

Downin syndrooma

Downin syndrooma (tunnetaan myös nimillä trisomia 21 tai trisomia G) on kromosomihäiriö, joka johtuu ylimääräisestä 21. kromosomista. Downin syndrooman omaavilla ihmisillä on yhteisiä piirteitä kuten luomipoimut, suuri kieli ja nelisormipoimu. He kärsivät tavallista suuremmasta synnynnäisten sydänvikojen, epämuodostumien ja kuulonaleneman riskistä. Krooniset korvatulehdukset kuten vuotava välikorvantulehdus (OME) tavallisimpia syitä, jotka johtavat Downin syndroomasta kärsivien lasten kuulonalenemaan. Myös kuulojärjestelmän epämuodostumat ja hermorataongelmat voivat aiheuttaa kuulonaleneman. Downin syndroomasta kärsivillä potilailla on tyypillisesti konduktiivinen kuulovamma8, mutta myös sensorineuraalisia ja sekatyyppisiä kuulonalenemia voi esiintyä9. Downin syndroomasta kärsivien lasten kuulonaleneman aste vaihtelee, mutta lievilläkin tapauksilla voi olla vakavia seurauksia puheen ymmärtämisen, kielen oppimisen, oppimistulosten ja sosiaalisen kanssakäymisen kannalta10.

Ulkokorvan tulehdus (Otitis Externa)

Ulkokorvan tulehdus tarkoittaa ulkokorvan ja/tai korvakäytävän tulehdusta. Useimmiten se aiheutuu aktiivisesta bakteeri- tai sieni-infektiosta, mutta voi olla myös seurausta ihosairaudesta, allergiasta tai vammasta, johon ei liity mikrobi-infektiota. Ulkokorvan tulehdusta nimitetään myös ‘uimarin korvaksi‘, koska usein bakteeri-infektio aiheutuu ylenmääräisestä vesikosketuksesta11. Useimmissa tapauksissa korvakäytävän kudokset turpoavat ja voivat olla kipeitä ja/tai kosketusarkoja.

Meningiitti, aivokalvontulehdus

Aivokalvontulehdus on virus- tai bakteeriperäinen infektio, joka aiheuttaa aivoja ja selkäydintä ympäröivien kalvojen tulehtumista ja turvotusta. Aivokalvontulehduksen tavallisimpia oireita ovat päänsärky ja niskan jäykkyys, joihin liittyy kuumetta, sekavuutta tai tietoisuuden muuttumista, oksentelua ja kyvyttömyyttä sietää valoa (fotofobia) tai voimakkaita ääniä (fonofobia). Kuulonalenema tai kuurous kuuluvat sen mahdollisiin vakaviin seurauksiin. Aivokalvontulehdus voi syntyä virusten, bakteerien tai muiden mikro-organismien aiheuttamasta infektiosta ja harvemmin tietyistä huumeista.

Ototoksiset lääkkeet

Ototoksiset lääkkeet vahingoittavat korvaa ja ne ovat yleinen kuulonaleneman syy, erityisesti lapsilla, jotka tarvitsevat lääkkeitä säännöllisesti. Ensimmäiset oireet ovat yleensä korvien soiminen (tinnitus) ja huimaus. Ototoksisten lääkkeiden aiheuttamalla kuulonalenemalla on tapana kehittyä nopeasti. Kuulo saattaa kuitenkin palata normaaliksi, kun lääkkeen käyttö lopetetaan. Eräät lääkkeet voivat kuitenkin aiheuttaa sisäkorvaan pysyviä vaurioita.  Tavallisiin lääkkeisiin, jotka voivat aiheuttaa kuulonalenemaa, kuuluvat myös: suuret aspirin-annokset; tulehduskipulääkkeet; eräät antibiootit; korkean verenpaineen ja sydämen hoitoon käytettävät loop-diureetit; ja lasten syöpälääkkeet.

Äkillinen kuulonalenema

Äkillinen sensorineuraalinen kuulonalenema tarkoittaa kuulon nopeaa menetystä (vähintään 30 desibeliä kolmella tai useammalla peräkkäisellä taajuudella). Se voi tapahtua kerralla tai parin-kolmen päivän aikana12. Sitä ilmenee kaikissa ikäluokissa yhtälailla miehillä kuin naisilla, mutta useimmat potilaat ovat iältään 50–60-vuotiaita13. Kuulonalenema alkaa usein kuulon äkillisenä heikkenemisenä toisessa korvassa. Siitä kärsivät henkilöt voivat kokea myös tinnitusta, korvan painetta ja/tai huimausta. Oireiden ilmetessä tulee hakeutua välittömästi lääkärin hoitoon.  Koska tämäntyyppisellä kuulonalenemalla on yli 100 mahdollista syytä, todellista syytä saadaan harvoin selville12. Eräät potilaat toipuvat täysin ilman lääketieteellistä apua, usein jo ensimmäisten kolmen päivän aikana. Eräät toipuvat hitaasti viikon parin aikana. Erilaisia hoitoja, mukaan luettuna steroidit, voidaan käyttää muissa tapauksissa, joissa kuulonalenema ei parane tai pahenee12.

Trauma

Akustinen trauma on sisäkorvan kuulomekanismien vamma, joka johtuu hyvin kovasta äänestä. Tällaisia voivat olla räjähdys lähellä korvaa, aseen paukahdukset tai kova musiikki tai koneet pitkän ajan kuluessa.   Oireisiin kuuluvat kuulonalenema, joka on usein osittainen ja käsittää korkeat äänet, sekä korvan soiminen tai tinnitus14. Akustisen trauman aiheuttama kuulonalenema voi pahentua ajan mittaan.

Treacher-Collins-syndrooma

Treacher-Collins-syndrome (TCS) tunnetaan myös nimellä Franceschetti-syndrooma tai mandibulofacial dysostosis. Se on geneettinen sairaus, josta seuraa kasvoluiden epämuodostumia. Treacher-Collins-syndroomaan liittyy usein krooninen hengitysvajaus, uniapnea ja konduktiivinen kuulonalenema, joka johtuu ulko- ja välikorvan epämuodostumista15. Välikorvan epämuodostuma on olemassa useimmissa tapauksissa, kun taas sisäkorvan epämuodostuma ja siihen liittyvä sensorineuraalinen kuulonalenema ovat epätavallisia. Kuulonalenema on yleensä molemminpuolinen (ilmenee molemmissa korvissa) ja sen konduktiivinen alenema on noin 50–70 desibeliä. Jopa niissä tapauksissa, joissa ulommat kuulokanavat ovat normaalit ja avoimet, kuuloluut (välikorvan luut, jotka auttavan voimistamaan ääntä) ovat usein epämuodostuneet16. Treacher-Collins-syndrooma on harvinainen. Se ilmenee suunnilleen yhdessä 10 000:sta synnytyksestä1, 17.

 

 

  1. Kelley PE, Scholes MA. Microtia and congenital aural atresia.Otolaryngol Clin North Am. 2007;40:61-80.
  2. Mastroiacovo P, Corchia C, Botto LD, Lanni R, Zampino G, Fusco D. Epidemiology and genetics of microtia-anotia: a registry based study on over one million births. J Med Genet. 1995;32(6):453-7.
  3. Roberts K. A preliminary account of the effect of otitis media on 15-month-olds’ categorization and some implications for early language learning. J Speech Lang Hear Res. 1997;40(3):508-18.
  4. Yilmaz S, Karasalihoglu AR, Tas A, Yagiz R, Tas M. Otoacoustic emissions in young adults with a history of otitis media. J Laryngol Otol. 2006;120(2):103-7.
  5. Kids Health. [online] 2011. Saatavissa URL-osoitteesta: http://kidshealth.org/parent/medical/ears/cleft_lip_palate.html
  6. Pearman K. Ear Problems in Children with Cleft Palates, [online], CLAPA News issue 12, 2000. Saatavissa URL-osoitteesta: http://www.clapa.com/documents/earproblemsinchildren_withcleftpalates.pdf
  7. Doctissimo. Congential deafness [online] 2005. Saatavissa URL-osoitteesta: http://health.doctissimo.com/infants-health/infant-eye-ear-disorders/congenital-deafness.html
  8. Snik AF, Mylanus EA, Proops DW, Wolfaardt J, Hodgetts WA, Somers T, Niparko JK, Wazen JJ, Sterkers O, Cremers CW, Tjellström A. Consensus statements on the Baha system: Where do we stand at present? Ann Otol Rhinol Laryngol Suppl. 2005;195:2-12.
  9. Shott SR, Joseph A, Heithaus D. Hearing loss in children with Down syndrome. Int J Pediatr Otorhinolaryngol. 2001;61(3):199-205.
  10. Nicholson N, Christensen L, Dornhoffer J, Martin P, Smith-Olinde L. Verification of speech spectrum audibility for pediatric Baha Softband users with craniofacial anomalies. Cleft Palate Craniofac J. 2011;48(1):56-65.
  11. Medicine.net. 2011. [online] Saatavissa URL-osoitteesta: http://www.medicinenet.com/otitis_externa/article.htm
  12. National Institute on Deafness and other Communication Disorders, Sudden Deafness 2007.  [online] Saatavissa URL-osoitteesta: http://www.nidcd.nih.gov/health/hearing/pages/sudden.aspx
  13. Wynne M, Fritsch M, Diefendorf A, Sudden Hearing Loss, The Asha Leader. 26. joulukuuta 2001. [online]Saatavissa URL-osoitteesta: http://www.asha.org/Publications/leader/2001/011226/sudden_hearing_loss.html
  14.  Medline Plus 2011. [Internet] Saatavissa URL-osoitteesta: http://www.nlm.nih.gov/medlineplus/ency/article/001061.htm
  15. National institute on deafness and other communication disorders [online]. 2011. Saatavissa URL-osoitteesta: http://www.nidcd.nih.gov.
  16. Argenta LC, Iacobucci JJ. Treacher Collins syndrome: present concepts of the disorder and their surgical correction. World J Surg. 1989 ;13(4):401-9.
  17. Trainor PA, Dixon J, Dixon MJ. Treacher Collins syndrome: etiology, pathogenesis and prevention. Eur J Hum Genet. 2009;17(3):275-83.